top of page

Vaihtoehdot verotusyhtymän purkamiseen

Päivitetty: 24. lokak. 2023


Kuva 1. Vaihtoehdot yhtymän purkamisessa.


Artikkelin pohjana toimii opinnäytetyö verotusyhtymän purkamisen prosessista. Tuloverolain (1535/1992) 4 §:n 1 momentissa määritellään, että verotusyhtymällä tarkoitetaan sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, joka harjoittaa maatilan viljelyä tai hallintaa, metsätaloutta tai sellaisen kiinteistön hallintaa, josta yhteenliittymä on arvonlisäverovelvollinen tai hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi. Yhtymän purkamisesta ei löydy paljoakaan varteen otettavaa tietopohjaa. Myöskään yhtymän purkamisen toteuttamisesta tai sen seurauksista ei löydy valmista sovellettavaa ohjetta. Tietoa maasta -lehden mukaan Suomessa on kymmeniätuhansia tiloja yhteisomistuksessa, ja yhteisomistuksien määrä maanomistuksessa on ollut pitkään kasvussa (Putkonen 2019, 12.).


Erilaisia verotusyhtymiä ovat maatalousyhtymä, kiinteistöyhtymä ja metsäyhtymä. Verotusyhtymän osakkaina voi olla sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. (Verohallinto 2021.) Yhteisomistajiksi tullaan yleensä perinnönjaon seurauksena. Perityt tilat jaetaan omistusosuuksiin, mutta alueita ei konkreettisesti jaeta perijöiden kesken. (Putkonen 2019.). Yhtymä puretaan lähtökohtaisesti kahdesta eri syystä. Joko osapuolet haluavat lopettaa yhteisomistuksen jatkaakseen itsenäisesti omalla omistuksellaan, tai yhtymän osakas haluaa irtautua kokonaan omistuksesta ja myydä oman osuutensa pois, jolloin jäljelle ei jää verotusyhtymän osalta lain edellyttämää kahta tai useampaa henkilöä. Verotusyhtymien purkamisen taustalla on usein erimielisyydet yhtymän asioiden hoitamisesta.


Tiivistetysti verotusyhtymän purku voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Yksi yhtymän osakkaista voi ostaa muiden osakkaiden osuudet, jolloin kaikki yhtymän varallisuus siirtyy yhdelle osakkaalle. Toinen vaihtoehto on jakaa yhtymän omaisuus, jolloin syntyy useampi erillinen kiinteistö. Yhtymän purkaminen myymällä tapahtuu yksinkertaisimmillaan kauppakirjalla ja jakokirjalla. Yhtymän purkaminen jakamismenetelmää käyttäen jakautuu puolestaan kolmeen eri tapaan: sopimusjakamiseen, maanmittauslaitoksen toimittamaan halkomiseen tai käräjäoikeudelta haettavaan pesänjakoon.


Verotusyhtymän purkaminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi purkutavasta riippumatta. Jokainen yhtymä ja niiden osakkaat ovat erilaisia ja vaikka raamit purkamiseen ovatkin samat, on jokainen prosessi omanlaisensa. Purkuprosessin toteutustapaan vaikuttaa pitkälti yhtymään kuuluva omaisuus ja osakkaiden välit toisiinsa. Mitä suurempi tai arvokkaampi yhtymän omaisuus on, sen suositeltavampaa on konsultoida ammattilaisia purkuprosessissa.


Yhtymä saadaan purettua helpoiten, jos osakkaat ovat hyvissä väleissä toistensa kanssa, eikä jokaista vaihetta tarvitse riitauttaa erimielisyyksien vuoksi. Erimielisyydet ja asioiden riitauttaminen johtavat usein pitkittyneisiin prosesseihin sekä korkeampiin purku kustannuksiin ja aiheuttaa usein enemmän harmia kuin hyötyä niin rahassa, kuin ihmissuhteissakin. Kustannukset nousevat sitä korkeammiksi, mitä monimutkaisempi prosessi on. Prosessin vieminen käräjäoikeuteen lisää kustannuksia vielä huomattavasti muihin ratkaisuihin verrattuna.

Keskeisimpiä tuloksia casessa on asiakirjapohjat ja ohjeistus yhtymän purkamiseen liittyen. Asiakirjoissa sekä ohjeistuksessa käy ilmi, että huomioon otettavia tekijöitä on merkittävä määrä. Asiakirjojen laatiminen itsessään ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta prosessissa tarvitaan ymmärrystä kokonaisuudesta ja siihen sisältyvistä tekijöistä. Varsinkin riitaisien purkutapauksien kohdalla asiakirjoissa on syytä ottaa huomioon kaikki mahdolliset variaatiot, mitä purkuprosessin aikana, tai sen jälkeen voi tulla vastaan. Tästä syystä on suositeltavaa käyttää asian osaavaa ammattilaista apuna.

Verotusyhtymän purkamisprosessia avataan päävaiheittain kuvassa 1. Purkaminen vaatii toteutustavasta riippumatta tietoa ja aikaa. Yksinkertaisuudessaan prosessi kulkee kuvan mukaisesti alusta loppuun, mutta jokaisen prosessin ollessa yksilöllinen, on mahdollista, että purkutapa vaihtuu toiseen jopa kesken prosessin. Kaikki vaihtoehdot päättyvät lopulta samaan tulokseen: yhtymän purkautumiseen. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että valittu tapa voi vaikuttaa kunkin osakkaan jäljelle jäävään omaisuuteen. Purkutavoista varmin on tilanteesta riippumatta käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan tekemä jako, mutta kustannukset ovat tässä toimintatavassa selkeästi muita tapoja korkeammat ja syö helposti suuren osan koko yhtymän arvosta.


Kirjoittaja Manu-Veikko Mäkelä


bottom of page