top of page

Viivästyskorko – miten määräytyy, mitä voidaan sopia ja mitä ei?

Viivästyskorko on korvaus, joka maksetaan myöhässä olevasta maksusta. Se on tarkoitettu kannustamaan velallista maksamaan velkansa ajallaan ja korvaamaan velkojalle aiheutuneet kustannukset ja menetetyt tuotot. Viivästyskoron määrä on sidottu Suomen Pankin ohjauskorkoon, johon lisätään 7 prosenttiyksikköä. Velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Viivästyskoron maksaminen alkaa eräpäivää seuraavasta päivästä. Sopimuksessa voidaan sopia myös viivästyskoron määrästä mutta se ei saa olla kohtuuton. Lisäksi sopimuksessa on mahdollista sopia, että viivästyskorko alkaa juosta vasta velallisen saadessa erillisen maksukehotuksen. Tämä voi olla hyödyllistä esimerkiksi tilanteissa, joissa velallinen on unohtanut maksaa laskun eräpäivään mennessä.


Korkolain mukaan viivästyskorkoa ei voida periä ennen eräpäivää eikä sitä voida periä, jos maksuviivästys johtuu velkojan omasta toiminnasta. Lisäksi viivästyskorkoa ei voida periä, jos velallinen on alle 18-vuotias tai jos hänellä on pysyä haitta tai vamma, joka estää häntä hoitamasta taloudellisia asioitaan. Nämä rajoitukset on asetettu suojelemaan velallisen oikeuksia ja estämään kohtuuttomien korkojen periminen.


Eräpäivän ollessa velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava eräpäivää seuraavasta päivästä alkaen. Jos eräpäivää ei ole määrätty, viivästyskorkoa on maksettava 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai vaati maksua. Velallinen ei ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ennen laskun saamista.


Korkolakia sovelletaan kaikkiin rahavelkoihin, ellei toisin ole säädetty tai sovittu. Korkolakia ei kuitenkaan sovelleta esimerkiksi elatusapuun, julkisoikeudellisiin saataviin tai sopimuksen purkamiseen perustuviin palautusvelvoitteisiin. Korkolain mukaan velallinen ei ole velvollinen maksamaan korkoa velan eräpäivää edeltäneeltä ajalta, ellei siitä ole erikseen sovittu. Jos velka on maksettava erissä, korko lasketaan kunkin erän eräpäivästä alkaen.


Korkolaki asettaa myös erityissääntöjä viivästyskoron määräytymiselle esimerkiksi tilintekovelvollisuuteen perustuvissa tapauksissa tai vahingonkorvauksille, joiden määrän ja perusteen selvittäminen vaatii erityistä selvitystä. Viivästyskoron maksamista voidaan sovitella tietyissä tilanteissa, kuten luonnollisten henkilöiden maksuvaikeuksien yhteydessä.


On tärkeää ymmärtää, miten viivästyskorko määräytyy, mitä voidaan sopia ja mitä ei, jotta voidaan välttää mahdolliset ongelmat ja riidat. Viivästyskoron osalta sopimuksessa voidaan siis määritellä useita seikkoja kuten koron suuruus ja se, milloin se alkaa kertyä. Sopimuksessa voidaan myös sopia kiinteästä prosenttiosuudesta tai käyttää Suomen Pankin ohjauskorkoa perusteena lisättynä tietty prosenttiosuus. Lisäksi voidaan sopia siitä, milloin viivästyskorko alkaa juosta. Usein se alkaa eräpäivää seuraavasta päivästä. Joustavuutta voidaan lisätä sopimalla, että viivästyskorko alkaa kertyä vasta erillisen maksukehotuksen jälkeen. On kuitenkin tärkeää huomata, että sopimuksessa asetetut ehdot eivät saa olla kohtuuttoman korkeita ja ne eivät saa rikkoa paikallisia lakeja tai asetuksia.


Korkolain tehtävänä on suojata velallisen oikeuksia asettamalla rajoituksia, kuten kieltämällä viivästyskoron perimisen ennen eräpäivää ja suojelemalla alaikäisiä sekä taloudellisia vaikeuksia kokevia henkilöitä. Näin varmistetaan oikeudenmukainen ja lakien mukainen viivästyskoron käyttö sopimuksissa.

 

Kirjoittanut Petra Hurme

 

LÄHTEET


Julkaistu 19.3.2024

コメント


bottom of page