Näin pk-yritys pääsee turvallisuusviranomaisen toimittajaksi

Kun uutisissa puhutaan miljardiluokan puolustushankinnoista, moni yrittäjä ohittaa aiheen olankohautuksella. Me kaivamme ojia. Me teemme ruokaa. Me huollamme koneita ja korjaamme kattoja. Ei tämä meitä koske.

Koskee. Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja Huoltovarmuuskeskus eivät osta pelkästään ampumatarvikkeita ja maastopukuja. Ne ostavat ruokaa, polttoainetta, maansiirtoa, rakennusurakoita, konetunteja, kuljetuksia, varaosia, siivousta, kiinteistöhuoltoa, tietoliikenneliittymiä, varavoimaa ja toimistokalusteita. Varuskunta on kuin pieni kaupunki, ja rajavartioasema on kiinteistö siinä missä muutkin. Mitä pidempään turvallisuustilanne pysyy kireänä, sitä enemmän tätä tavallista työtä tarvitaan.

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen: toimittajaksi ei pääse ilmoittautumalla, vaan tekemällä yrityksestä sellaisen, joka läpäisee soveltuvuusarvioinnin ja kestää turvallisuusvaatimukset. Käytännössä se tarkoittaa kunnossa olevaa taloutta ja velvoitteita, nimettyä turvallisuudesta vastaavaa henkilöä, dokumentoitua laatua ja toimituskykyä, tunnettua alihankintaketjua sekä valmiutta turvallisuusselvityksiin. Vasta tämän jälkeen kilpaillaan tuotteella tai palvelulla.

Mitä turvallisuusviranomainen oikeasti ostaa

Katsotaan muutamaa esimerkkiä, joissa ei ole kyse aseista.

Rajavartiolaitoksen itärajalle rakentama noin 200 kilometrin esteaita on valmistunut. Kokonaisuuteen kuului aidan lisäksi tie, raivattu aukko ja tekninen valvontajärjestelmä. Hankkeessa kilpailutettiin muun muassa aitamateriaali- ja ponttonielementtivalmistajia sekä rakennusurakoitsijoita, ja lisäksi tilattiin kymmenittäin sähkö- ja tietoliikenneliittymiä sekä varavoima- ja tekniikkakontteja. Kyse oli puuston poistosta, maanrakennuksesta, betonista, aitaelementeistä, sähkötöistä ja logistiikasta.

Mittakaava kertoo, kuinka paljon tavallista työtä tällaiseen hankkeeseen sisältyy. Rajavartiolaitoksen mukaan kaikki seitsemän pääurakkaa ovat valmistuneet ja lähes 50 kohdealuetta on otettu käyttöön Virolahdelta Inariin. Hankkeen budjetti on 362 miljoonaa euroa, enimmillään töissä on ollut yli 600 henkilöä ja hankkeessa on käsitelty yli 3 400 turvallisuusselvitystä. Valmis rakenne ei poista tarvetta, vaan siirtää sen ylläpitoon, kunnossapitoon ja valvontatekniikan huoltoon.

Puolustushallinnon kiinteistöjä rakennuttaa ja ylläpitää Puolustuskiinteistöt, joka on Senaatti-kiinteistöjen tytärliikelaitos. Senaatti-konserni hankkii vuosittain yli miljardilla eurolla ja järjestää toimittajille hankintojen infotilaisuuksia eri paikkakunnilla. Pääkohderyhmänä ovat kiinteistö- ja rakennusalan urakoitsijat, suunnittelijat ja palveluntuottajat, mutta tilaisuudet ovat avoimia kaikille tarjoajayrityksille toimialasta riippumatta.

Tavarapuolella kirjo on vielä laajempi. Rajavartiolaitos on kilpailuttanut toimistokalusteita dynaamisella hankintajärjestelmällä, ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos ostaa ICT-tukipalveluita ja konsultointia siinä missä lentokoneen varaosiakin.

Osa arjesta ostetaan kumppanien kautta. Puolustusvoimien ruokahuollon strategisena kumppanina toimii valtion kokonaan omistama Leijona Catering Oy, kaluston kunnossapidossa Millog Oy ja kiinteistöissä Puolustuskiinteistöt. Elintarvikeyrityksen tai konekorjaamon asiakas ei siis välttämättä ole Puolustusvoimat itse, vaan sen kumppani.

Tämä on yksi tärkeimmistä oivalluksista. Realistisin reitti pk-yritykselle on usein alihankkijaksi pääsy, ei pääsopimus. Se ei ole huono uutinen. Alihankintaketjussa vaatimukset ovat samat, mutta riski ja sopimusvolyymi ovat pk-yritykselle kannettavan kokoisia.

Miksi tämä ei ole tavallinen julkinen hankinta

Osa turvallisuusviranomaisten hankinnoista tehdään normaalin hankintalain mukaan. Arkaluonteisemmat hankinnat tehdään julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) nojalla. Yrittäjälle ero näkyy kolmella tavalla.

Menettely on erilainen. Puolustus- ja turvallisuushankinnoissa neuvottelumenettelyä voidaan käyttää kaikissa tapauksissa, kun taas tavallisessa hankintalaissa sen käyttö edellyttää erityisiä perusteita. Käytännössä tarjousta ei useinkaan jätetä suoraan. Ensin jätetään osallistumishakemus, ja hankintayksikkö valitsee sen perusteella, kenet kutsutaan mukaan. Jos yrityksen perusasiat eivät ole silloin kunnossa, kilpailu on ohi ennen kuin se alkoi.

Vaatimukset ovat laajemmat. Hankintayksikkö voi asettaa tietoturvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja alihankintoihin liittyviä vaatimuksia. Huoltovarmuuden osalta tarjoajalta voidaan vaatia sitoumus hankittavien tarvikkeiden huollosta, uudenaikaistamisesta tai mukauttamisesta. Kauppa ei siis pääty toimitukseen. Yritys sitoutuu usein kykyyn ylläpitää, huoltaa ja toimittaa varaosia myös silloin, kun olot ovat muuttuneet.

Kaikki hankinnat eivät näy missään. Hankinta-asiakirjat voivat olla salassa pidettäviä, jos niiden julkitulo voisi vaarantaa yleistä järjestystä, turvallisuutta, poikkeusoloihin varautumista tai maanpuolustuksen etua. Tarjouspyyntöä, jota ei julkaista, ei voi löytää. Yritys voi kuitenkin tulla löydetyksi.

Mistä hankintamahdollisuudet löytyvät

Perusreitti on tylsä mutta toimiva. Julkiset hankintailmoitukset julkaistaan Hilmassa eli osoitteessa hankintailmoitukset.fi, ja EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat myös EU:n TED-palvelussa. Ilmoituksia voi selata maksutta.

Pelkkä selailu ei riitä. Kannattaa etsiä oman alan CPV-koodit ja tehdä niillä hakuvahti, jolloin ilmoitukset tulevat sähköpostiin. Seuraa myös ennakkoilmoituksia ja markkinakartoituksia. Tietopyynnöissä ja markkinavuoropuheluissa hankintayksikkö pyytää alan toimittajilta tietoa ja kommentteja ennen kuin tarjouspyyntö on valmis. Osallistuminen ei anna etulyöntiasemaa kilpailussa, mutta se kertoo yritykselle, mitä on tulossa ja ehtiikö siihen valmistautua.

Kun hankinta ei näy julkisissa kanavissa, osaamisen voi tehdä tunnetuksi kahdella asianmukaisella tavalla. Ensimmäinen on hakeutua alihankkijaksi niille toimijoille, jotka jo ovat ketjussa. Toinen on olla läsnä siellä, missä tilaajat tapaavat yrityksiä: hankintojen infotilaisuuksissa, toimialajärjestöjen tilaisuuksissa ja alueellisissa puolustus- ja turvallisuusalan verkostoissa. Kylmäsoitto ei toimi, mutta tunnettu ja referenssinsä dokumentoinut alihankkija löydetään.

Kansainvälinen puoli kannattaa tunnistaa erikseen. Naton hankintoihin osallistuminen edellyttää yleensä NCAGE-tunnusta. Yle kertoi kesäkuussa 2026 raportista, jonka mukaan tunnistetta oli Suomessa hakenut vajaat 3 000 yritystä ja Ruotsissa noin 11 000. Tunnus on kuitenkin vain rekisteröinti. Naton tuki- ja hankintaviraston NSPA:n hankintoihin osallistuminen edellyttää lisäksi erillistä toimittajarekisteröintiä.

Turvallisuusvaatimukset tulevat vastaan aikaisemmin kuin luulet

Soveltuvuusvaatimukset vaihtelevat hankinnoittain, mutta perusrakenne toistuu. Arvioitavia asioita ovat taloudellinen vakaus, tekninen osaaminen, resurssit, toimituskyky ja referenssit. Niiden päälle tulevat turvallisuusvaatimukset, ja juuri ne yllättävät.

Myöhästyminen uhkaa, jos yritys tutkii turvallisuusvaatimukset vasta tarjouspyynnön saatuaan tai sopimuksen alkaessa. Valmistelut kannattaa aloittaa nyt, jotta yritys on valmis, kun kilpailutus tulee. Vaatimukset voivat koskea jo tarjoajan soveltuvuutta, turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsittelyä tai vasta myöhemmin työmaalle tulevia henkilöitä ja alihankkijoita.
Morenin turvallisuusasiantuntija

TURSEL eli turvallisuusselvitys. Selvitys voi koskea sekä yksittäistä henkilöä että yritystä. Henkilöturvallisuusselvitys koskee tehtävään tulevaa ihmistä ja hänen tehtävänsä edellyttämiä oikeuksia. Yritysturvallisuusselvityksessä arvioidaan muun muassa yrityksen vastuuhenkilöiden luotettavuutta, tietoturvaa ja kykyä hoitaa sitoumuksensa. Yrityksen selvitys ei korvaa niiden henkilöiden selvityksiä, joilta sellaista tehtävässä edellytetään. Selvityksen tekee Puolustusvoimien asioissa Pääesikunta ja muissa tapauksissa pääsääntöisesti suojelupoliisi tai paikallispoliisi.

Varaa aikaa. Suojelupoliisin syyskuussa 2026 päivittämien tietojen mukaan suppea henkilöturvallisuusselvitys valmistuu keskimäärin viikosta kahteen, perusmuotoinen kahdesta kolmeen viikkoon ja laaja tai ulkomaansidonnaisuuksia sisältävä selvitys kolmesta neljään viikkoon. Nämä ovat keskiarvoja, eivät lupauksia yksittäisen hakemuksen kestosta. Puolustusvoimat puolestaan ohjeistaa varautumaan siihen, että selvitys valmistuu noin kolmesta kuuteen kuukaudessa. Yritysturvallisuusselvitykselle ei ole vastaavaa julkaistua käsittelyaikatietoa, joten sen kestoa ei kannata arvioida henkilöselvityksen perusteella.

Tarjousaika ei riitä tähän. Siksi suostumukset ja hakemukset on käynnistettävä ennen kuin niitä tarvitaan, tai vähintään varmistettava, että avainhenkilöt ovat selvitettävissä.

Tilat ja tekniikka. Turvaluokiteltua aineistoa saa käsitellä vain sen suojaustasoa vastaavissa tiloissa, ja viranomainen arvioi yrityksen kykyä suojata turvaluokiteltua tietoa Katakri 2020 -kriteeristön avulla. Tämä on monelle pk-yritykselle raskain kohta.

Vaatimukset täyttäviä turvaluokiteltuja tiloja on hyvin vähän, joten fyysinen turvallisuus muodostuu monelle yritykselle haasteeksi. Ideaalitilanteessa tällaiset toimijat voisivat käyttää vuokratiloja, mutta toimitiloja vuokraavat yhtiöt eivät ole osanneet investoida tällaisiin tiloihin. Yksi vaihtoehto tulevaisuudessa olisi yhteistoiminta Puolustusvoimien kanssa, jolloin tiloja voisi käyttää sitä kautta.
Morenin turvallisuusasiantuntija

Tietojärjestelmät. Ongelma syntyy harvoin yksittäisestä työkalusta. Se syntyy siitä, että luokiteltua tietoa käsiteltäisiin samoilla pilvipalveluilla, sähköpostikäytännöillä ja laitteilla kuin kaikkea muutakin yrityksen tietoa, vaikka juuri kyseisen käsittely-ympäristön soveltuvuutta ei ole arvioitu. Pilvipalvelu ei ole automaattisesti pois suljettu, mutta ympäristö on arvioitava tapauskohtaisesti. Arviointiin on olemassa omat kriteeristönsä, kuten Traficomin pilvipalveluiden turvallisuuden arviointikriteeristö PiTuKri, ja kansainväliseen turvallisuusluokiteltuun tietoon voi liittyä erillisiä hyväksyntävaatimuksia.

Sopimukset. Vaatimukset konkretisoituvat salassapitositoumuksina, turvallisuussopimuksina, jatkuvuus- ja toimitusvarmuusehtoina sekä alihankkijoiden hyväksyttämisvelvoitteina. Ne eivät ole yksityiskohtia, jotka jätetään neuvottelematta. Ne on siirrettävä yrityksen omiin alihankintasopimuksiin, ja jos ne eivät siirry, riski jää tarjoajalle. Tästä lisää artikkelissamme Sopimuksesta unohtuvat kohdat, jotka maksavat myöhemmin.

Alihankintaketju on se kohta, jossa vaatimukset yleensä vuotavat

Päätoimittajan vastuu hankinnan toteuttamisesta säilyy, vaikka työtä tekisivät alihankkijat. Siksi ketju on käytävä läpi yhtä tarkasti kuin oma organisaatio. Morenin turvallisuusasiantuntija tekee sen näin:

• Listaa jokainen työtä tekevä alihankkija, sen henkilöt, tehtävä ja työskentelypaikka.
• Kirjaa, kenellä on pääsy tiloihin, tietoihin tai järjestelmiin.
• Vertaa näitä pääsopimuksen ja tilaajan vaatimuksiin.
• Varmista vaaditut hyväksynnät ennen kuin pääsy annetaan.
• Sovi etukäteen, miten henkilöstön tai alihankkijan vaihtumisesta ilmoitetaan.

Rakennusurakoissa hankintayksikölle ilmoitetaan säädetyissä tilanteissa osallistuvien alihankkijoiden tiedot ja niiden muutokset. Urakoitsijan kannattaa selvittää jo tarjousvaiheessa, mitkä piirustukset ja työmaatiedot ovat turvallisuusluokiteltuja, kuka saa ne käyttöönsä, missä niitä säilytetään ja miten ne toimitetaan eteenpäin. Ajoneuvojen ja kaluston ilmoitusvaatimukset kannattaa kysyä tilaajalta erikseen, koska niille ei ole yhtä kaikille turvallisuusviranomaisten työmaille pätevää sääntöä.

Entä omistuspohja ja ulkomainen henkilöstö? Tämä huolettaa monia, usein turhaan.

Ulkomainen kytkös ei itsessään ole automaattinen este. Merkitystä on sillä, mitä vaatimuksia juuri kyseiseen tehtävään ja käsiteltävään tietoon liittyy sekä voidaanko omistukseen, määräysvaltaan, rahoitukseen ja henkilöihin liittyvät turvallisuuskysymykset selvittää riittävästi. Ulkomaisen henkilöstön kohdalla tarkistaisin hankekohtaiset pääsy- ja selvitysvaatimukset ennen kuin henkilöstöä luvataan tarjouksessa.
Morenin turvallisuusasiantuntija

Käytännön vaikutus näkyy usein aikataulussa: ulkomaisilta viranomaisilta pyydettävät tiedot voivat pidentää selvityksen käsittelyä.

Valmius kannattaa rakentaa ennen kuin sitä kysytään

Turvallisuusvalmiutta ei tarvitse rakentaa vasta tarjouspyynnön tullessa. Morenin toimeksiannoissa yritykset ovat tehneet sen omaehtoisesti, koska se avaa uusia asiakkuuksia.

Yhdessä hankkeessa päämiesyritys halusi kehittää turvallisuustyönsä tasoa ja rakennutti toimitilauudistuksen yhteydessä neuvottelutilan, jossa luottamuksellisia asioita voi käsitellä ilman salakatselun tai kuuntelun riskiä. Tilan tasoksi määritettiin Katakrin korotettu taso. Moreni vastasi toimitilaturvallisuuden suunnittelusta, toteutuksen tuesta, dokumentaatiosta ja ohjauksesta, ja toimeksiantoon kuului myös tietoteknisten ratkaisujen turvallisuuskonsultointi verkkototeutuksista palvelimiin ja varmennettuun sähköön.

Kustannukset jäivät minimaalisiksi, koska turvallisuusasiat pystyttiin ottamaan huomioon jo normaalissa rakennesuunnittelussa, tilojen käytössä ja kameravalvonnassa. Yritykselle se toi merkittävän kilpailuedun ja mahdollisti tiiviin yhteistyön Puolustusvoimien kanssa.
Morenin turvallisuusasiantuntija

Sama logiikka näkyy toisessa toimeksiannossa, jossa suuren asianajotoimiston uusien toimitilojen turvallisuus suunniteltiin kokonaisuutena tilojen sijoittelusta ja rakenteista lukitukseen, kulunvalvontaan, kaapelointiin ja tietojärjestelmiin. Tuloksena olivat tilat, jotka vastaavat tiukkoihin turvallisuusvaatimuksiin ja tukevat kilpailukykyä vaativissa asiakkuuksissa.

Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse puolustusalan yrityksestä, vaan yrityksistä, jotka halusivat olla valmiita, kun vaativa asiakas kysyy. Lue lisää: turvaluokiteltu neuvottelutila ja toimitilaturvallisuuden suunnittelu ja toteutus.

Syvän rauhan aikana tehty työ ratkaisee kriisissä

Tämä kohta jää useimmiten tekemättä. Kriisin hetkellä ostetaan niiltä, joiden kanssa on jo sovittu.

Huoltovarmuusorganisaatio muodostuu Huoltovarmuuskeskuksesta, huoltovarmuusneuvostosta sekä toimialakohtaisista sektoreista ja pooleista. Poolit ohjaavat ja seuraavat alansa yritysten varautumista, suunnittelevat henkilöstön ja muiden voimavarojen käyttöä poikkeusoloissa ja tekevät esityksiä varastoinnin tarpeesta. Yritykset ovat mukana pääsääntöisesti vapaaehtoisesti.

Poolityössä on kaksi hyötyä, joita ei saa muualta. Ensimmäinen on tilannekuva ja verkosto eli tieto siitä, mitä toimialalla valmistellaan. Toinen on henkilöstön käytettävyys. Henkilövaraamisella (VAP) varmistetaan, että kriittisen yrityksen avainhenkilö on käytettävissä omassa tehtävässään myös poikkeusoloissa eikä häntä sijoiteta sodan ajan joukkoon. Jos avainhenkilöt on sijoitettu muualle, toimituskykyä ei ole, vaikka kalusto seisoisi pihassa.

Kolmas kannattava asia on sopimusten varautumisehdot. Huoltovarmuusneuvoston SOPIVA-suositukset toiminnan jatkuvuudesta voidaan ottaa osaksi hankinta- ja yhteistyösopimuksia ja ulottaa myös alihankkijoihin. Kun nämä ehdot ovat valmiina yrityksen omissa sopimuspohjissa, tilaajan vaatimuksiin vastaaminen on muutaman tunnin työ eikä usean viikon projekti.

Varastoinnin osalta Huoltovarmuuskeskus vastaa valtion varmuusvarastoinnista ja sopii turvavarastoinnista alan yritysten kanssa. Nämä järjestelyt eivät ole tavanomaisia tarjouskilpailuja, joten reitti kulkee oman toimialan poolin ja järjestön kautta.

Kaksikäyttötuote on oikeudellinen käsite, ei markkinointitermi

Kriisiaikana kysyntä kohdistuu usein tuotteisiin, jotka soveltuvat sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Käsitteellä on kuitenkin täsmällinen merkitys vientivalvonnassa. Kaksikäyttötuotteilla tarkoitetaan tuotteita, ohjelmistoja ja teknologiaa, jotka soveltuvat siviilikäytön lisäksi sotilaallisiin käyttötarkoituksiin, ja niiden vienti voi olla luvanvaraista.

Suomessa kaksikäyttötuotteiden vientilupaviranomainen on ulkoministeriö, joka myös neuvoo yrityksiä. Puolustustarvikkeiden vientiluvat myöntää puolustusministeriö ja siviiliaseiden ja patruunoiden vientiluvat Poliisihallitus. Kaksikäyttötuotteiden vientiä säätelevät laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (500/2024) ja EU:n vientivalvonta-asetus (2021/821).

Yrityksen kannattaa selvittää tuotekohtaisesti, kuuluuko ratkaisu vientivalvonnan piiriin, eikä nimetä tavallista siviilituotetta kaksikäyttötuotteeksi markkinointisyistä. Väärä arvio tarkoittaa joko turhaa byrokratiaa tai luvatonta vientiä, ja jälkimmäinen on vakava asia. Innovaatiota tai kaksikäyttötuotetta myyvälle yritykselle ensimmäinen tehtävä on toinen kuin urakoitsijalle.

Jos yritys lähtee myymään innovaatiota tai kaksikäyttötuotetta, keskeistä on suojata oma keksintö ja tietojenkäsittely.
Morenin turvallisuusasiantuntija

Kaakkois-Suomessa markkina on lähellä

Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa tätä ei tarvitse kuvitella. Valtaosa itärajan esteaidasta rakennettiin kaakkoisrajalle, ja työmaita oli muun muassa Virolahdella, Lappeenrannassa, Imatralla ja Parikkalassa. Alueella on maanrakennusta, konepajoja, kuljetusyrityksiä, kiinteistöhuoltoa ja sähköurakointia eli juuri sitä osaamista, jota tällaiset hankkeet ja niiden ylläpito tarvitsevat.

Kaakkois-Suomessa yrityksillä olisi paljon mahdollisuuksia yhteistoimintaan viranomaisten kanssa, tällä hetkellä erityisesti linnoiterakentamisen osalta. Lisäksi alueella toimivat Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen keskeisiä oppilaitoksia, Maasotakoulu sekä Raja- ja merivartiokoulu, ja useita varuskuntia. Se mahdollistaisi paljon tiiviimmän yhteistyön viranomaisten kanssa.
Morenin turvallisuusasiantuntija

Sijainti ei kuitenkaan tuo helpotuksia vaatimuksiin. Turvallisuusselvitykset ja niihin liittyvät viralliset vaatimukset eivät poikkea Kaakkois-Suomessa muusta maasta, ja jokaisen yrityksen on arvioitava oma toimintansa, henkilöstönsä ja toimitusketjunsa riskit hankekohtaisesti.

Rajaseudun yrittäjällä on silti etu, jota ei voi ostaa: paikallistuntemus ja kyky toimia alueella, jossa häiriöt ovat konkreettisia. Se on aito kilpailuetu vasta, kun se on kirjoitettu referenssiksi, laatujärjestelmäksi ja jatkuvuussuunnitelmaksi. Tilaaja ei osta hiljaista tietoa.

Yleisimmät puutteet

Samat puutteet toistuvat riippumatta siitä, kuka on ostajana:

• Tarjous kaatuu muuhun kuin tarjottuun ratkaisuun: puuttuu referenssi oikeassa muodossa, laatudokumentaatio, selvitys velvoitteista tai kuvaus alihankintaketjusta.
• Kapasiteettia luvataan ilman rahoitusta ja miehitystä.
• Sopimusehdot jäävät lukematta. Tarjous sitoo, eikä sitä voi perua tarjousajan päätyttyä, joten epäselvyydet on selvitettävä kysymyksillä ennen määräaikaa.
• Pääsopimus ja alihankintasopimukset ovat ristiriidassa, jolloin tilaajalle luvattu salassapito, jatkuvuus tai turvallisuusvaatimus ei siirry ketjussa eteenpäin.
• Turvallisuusselvityksiin ja tilavaatimuksiin havahdutaan vasta, kun sopimus on jo allekirjoitettu.

Viisi ensimmäistä askelta

1. Nimeä vastuuhenkilö ja laita hallinnollinen turvallisuus kuntoon. Tämä on ensimmäinen askel, ja se on myös nopein.
2. Tunnista, mitä myyt tälle asiakkaalle. Harvoin se on sama tuote kuin siviilipuolella. Usein se on rajattu ominaisuus: toimitusvarmuus, kotimainen huoltokyky, kylmänkestävyys tai kyky toimia ilman verkkoyhteyttä.
3. Laita perusasiat kuntoon. Verot ja velvoitteet, luottotiedot, vastuuvakuutukset, laatu- ja toimitusdokumentaatio sekä tunnettu alihankintaketju. Yrityksen nykytilan voi selvittää yritystarkastuksella.
4. Ota seuranta käyttöön. Hakuvahti Hilmaan omilla CPV-koodeilla, ennakkoilmoitukset mukaan ja tarvittaessa NCAGE-tunnus, jos kansainväliset toimitusketjut kiinnostavat.
5. Hakeudu sinne, missä sinut voidaan löytää. Alihankkijaksi ketjussa jo oleville, tilaajien hankintainfoihin ja oman toimialan huoltovarmuuspooliin.

Morenin turvallisuusasiantuntijan neuvo ensimmäiseen askeleeseen on käytännössä yksinkertainen: nimeä henkilö, joka vastaa vaatimusten kokoamisesta ja toteuttamisesta ja valvoo, että asiat myös tehdään. Sen jälkeen yritykselle syntyy kuva siitä, ketkä tarvitsevat pääsyn mihinkin ja missä tietoja käsitellään. Johdon vastuiden ja turvallisuusvastuun määrittely sekä riskien arviointi ovat turvallisuustyön perusta.

Milloin asiantuntijaa kannattaa käyttää

Ensimmäisessä pienessä kilpailutuksessa harvoin. Viimeistään silloin, kun vastassa on turvallisuussopimus, pitkä puitejärjestely, kapasiteetti-investointi tai vaatimus, joka sitoo yrityksen toimituskykyyn myös häiriötilanteessa.

Moreni yhdistää samaan toimeksiantoon turvallisuuden, juridiikan ja johtamisen. Yritysturvallisuuden puolella Morenin kanssa toimivat erikoiskoulutetut turvallisuusasiantuntijat tekevät turvallisuuskartoituksia, riskianalyyseja, tietoturvakonsultointia sekä valmius- ja jatkuvuussuunnittelua, ja heillä on asiantuntemusta Katakri 2020 -vaatimuksista. Juridiikan puolella Moreni tarkastaa yrityksen soveltuvuuden ja sopimuskunnon ennen tarjousta sekä laatii ja neuvottelee sopimukset niin, että pääsopimuksen velvoitteet ja alihankintaketju vastaavat toisiaan.

Jos tavoitteena on pitkäaikainen kumppanuus eikä vain yksi kauppa, kokonaisuutta kannattaa käsitellä kuin kasvuhanketta: mitä se vaatii taseelta, henkilöstöltä, hallitukselta ja sopimuksilta.

Jos turvallisuusviranomaisen tai sen kumppanin kilpailutus on ajankohtainen, ota yhteyttä, niin käydään läpi, mitä yrityksessäsi kannattaa laittaa kuntoon ensin.

Usein kysytyt kysymykset

Pitääkö yrityksen olla puolustusalan yritys päästäkseen mukaan?

Ei. Suuri osa hankinnoista on tavaraa, palvelua ja rakentamista, jota ostetaan tavallisilta toimialoilta. Osa hankinnoista tehdään normaalin hankintalain ja osa puolustus- ja turvallisuushankintalain mukaan.

Kauanko turvallisuusselvitys kestää?

Suojelupoliisin ilmoittamat keskimääräiset valmistumisajat henkilöturvallisuusselvityksille vaihtelevat viikosta kahteen ja kolmesta neljään viikkoon selvityksen laajuuden mukaan. Puolustusvoimien selvityksissä kannattaa varautua noin kolmesta kuuteen kuukauteen. Yksittäisen hakemuksen kesto voi poiketa näistä.

Mikä on TURSEL?

TURSEL on puhekielinen lyhenne turvallisuusselvityksestä. Se voi koskea henkilöä tai yritystä, ja henkilön selvitys tehdään aina hänen suostumuksellaan. Yrityksen selvitys ei korvaa henkilöistä tehtäviä selvityksiä.

Estääkö ulkomainen omistus tai rahoitus mukaan pääsyn?

Ei automaattisesti. Ratkaisevaa on, mitä vaatimuksia kyseiseen tehtävään ja käsiteltävään tietoon liittyy ja voidaanko omistukseen, määräysvaltaan, rahoitukseen ja henkilöihin liittyvät kysymykset selvittää riittävästi.

Mistä huoltovarmuuspooliin pääsee mukaan?

Oman toimialan sektorin ja poolin kautta. Reitti kulkee yleensä toimialajärjestön tai Huoltovarmuuskeskuksen poolitoiminnan kautta, ja osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

Kirjoittajat: Kari Hämeenaho, toimitusjohtaja, ekonomi, HHJ PJ, maj evp, Moreni Oy, ja turvallisuusasiantuntija, Moreni Oy.

Artikkeli perustuu julkisiin lähteisiin ja Moreni Oy:n turvallisuusasiantuntijan käytännön havaintoihin. Teksti on yleistä tietoa, ei yksittäistä hankintaa koskevaa oikeudellista neuvontaa.

Lähteet

1. Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista 1531/2011
2. HE 76/2011 ja PuVM 3/2011 (puolustus- ja turvallisuushankintalaki)
3. Suojelupoliisi: Turvallisuusselvitysten käsittelyajat ja hinnat
4. Suojelupoliisi: Millaisia turvallisuusselvityksiä tehdään
5. Puolustusvoimat: Turvallisuusselvitykset
6. Traficom, Kyberturvallisuuskeskus: Pilvipalveluiden turvallisuuden arviointikriteeristö PiTuKri
7. Rajavartiolaitos: Itärajan esteaitahanke
8. Senaatti: Hankintojen infotilaisuudet
9. Puolustusministeriö: Leijona Catering jatkaa strategisena kumppanina
10. Ruotuväki: Millog Oy:n ja Puolustusvoimien strateginen kumppanuus
11. Huoltovarmuuskeskus: Sektorit ja poolit
12. Huoltovarmuuskeskus: Huoltovarmuus Suomessa
13. Huoltovarmuuskeskus: SOPIVA-suositukset
14. Uusiutuvat-lehti: Huoltovarmuudessa varaudutaan poikkeusoloihin (VAP)
15. Hankinnat.fi: Markkinakartoitus yleisesti
16. Ulkoministeriö: Vientivalvonta
17. Puolustusministeriö: Vienti- ja siirtoluvat
18. Yle 11.6.2026: Puolustusala on miljardiluokan bisnestä (NCAGE)
19. Ulkoministeriö: Turvallisuusviranomaisten käsikirja yrityksille
20. Moreni: Referenssi, turvaluokiteltu neuvottelutila
21. Moreni: Referenssi, toimitilaturvallisuuden suunnittelu ja toteutus

‍